Ratsastuskeskuksen esittely

Keskellä Itämeren vilkkaita kulkuväyliä sijaitsee Penningen saari. Saarella asuu tuskin 2000 ympärivuotista asukasta, mutta ratsastuskoulu Kuuvuori vilisee elämää vuoden jokaisena päivänä! Kesäisin turistit ja kesäleiriläiset valtaavat tallin käytävät, mutta talvisaikaan ponitallin oma jengi saa nauttia hevoselämästä täysin rinnoin.

Tervetuloa saareen!

Penningen saaren tärkein elinkeino on turismi. Siksipä meillekin on helppo tulla! Arkisin saarelle kulkee yhteyslautta Turun saaristotieltä ja Maarianhaminan satamasta kahden tunnin välein, sekä Porista kolmen tunnin välein. Lauttamatka Korppoosta ja Maarianhaminasta kestää noin 45 minuuttia ja Porista reilut pari tuntia, keleistä riippuen. Viikonloppuisin lautat kulkevat kolme kertaa päivässä, aamulla kello 7, 15 ja illalla kello 20. Omalla veneellä kulkevat voivat vuokrata vierasvenesatamasta oman venepaikan, joka tulee hieman edullisemmaksi kuin päiväveloitus. Myrskyllä lautat eivät tietenkään kulje eikä satama ole avoinna. 

Kulkuyhteydet saaren sisällä ovat erinomaiset. Pienessä saaressa on mahdoton eksyä - ainakaan kovin pitkäksi aikaa! Pennilän linja-auto huristelee satamasta kohti Gamla stadia, saaren keskustaa, lauttalinjojen mukaisesti. Bussilla pääsee myös keskustasta Kuumolaan, joka on saaren laajin asuinalue. Kuumolan koululta kävelee tallille kymmenessä minuutissa. Kesäisin linja-auto kuhisee turisteja, mutta talviaikaan matkaseuraa saa lähinnä koululaisista. Suurin osa penniläläisistä hakeutuu muualle jatkokoulutukseen yläkoulun jälkeen, sillä paikalliseen lukioon on todella vaikea päästä sisään.

♡ Lue lisää Pennilän saaresta!

Kuuvuoreen on helppo tulla: isolta tieltä käännytään Ratsastuskeskus-kyltin mukaisesti tammien ja hevostarhojen reunustamalle hiekkatielle. Hiekkatietä kulkiessa vanha ponitalli, alakenttä ja pyörökenttä ilmestyvät esiin, ja pian niiden jälkeen myös parkkipaikka. Tallipihalle ei tulla autoilla! Kilpailujen aikana isot hevoskuljetusautot ja trailerit pysäköidään niille varatulla isommalla parkkipaikalla vanhan maneesin edustalla. Samasta paikasta löytyy myös tallin ainoa tupakointipaikka. Muu tallialue on ehdottoman savuton. Tallialue kuten Pennilä yleensäkin on melko kallioista ja lehtipuiden valtaamaa. Tallimestarilla on tuhoontuomittu yritys säilyttää omenapuutarha ja kukkapenkit...

Varsinaiselle tallipihalle johtaa jyrkähkö ylämäki; rinteeseen on rajattu ketterien ponien tarhoja. Yläpihalla ensimmäisenä vastassa on suuri areenamaneesi, joka yhdessä päätallin kanssa muodostaa L-kirjaimen. Rakennuskompleksissa on myös kahvilamaneesi, jonka terassi yhdistyy areenakentän tuomarintorniin. Areenakenttää rajaa maneesia vastapäätä katsomo. Kompleksin ohi kulkee hiekkatie, jonka toisella puolella on hevosten tarhoja ja niin sanottu yläkenttä. Yläkentän ja tarhojen välistä pääsee maastoesteradalle johtavalle valaistulle polulle. L-kirjaimen mallisen rakennuksen takana on vielä ylätalli sekä omistajan asuintalo. Talon takana olevan rinteen alapuolella on leirimökit ja polku kesälaidunten ohitse kohti rantasaunaa ja uittorantaa.

Kuuvuoren paikalla toimi 1950-2019 erään helsinkiläisen ratsastuskoulun kesänviettopaikka, josta leirimökit ovat jääneet muistoksi lukuisine seinäkirjoituksineen ja hirsiseiniin kiinnitettyine valokuvineen. Näiltä ajoilta ovat myös vanha ponitalli pikkumaneeseineen ja erillisene varustehuonekoppeineen. Alakenttä on tilan alkuperäinen kenttä; tällä hetkellä merihiekkapohjaisella kentältä puuttuu aidat ja valot, ja se on aavistuksen kalteva sijaintinsa vuoksi. Ajaa silti asiansa aivan hyvin! Historian havinan voi tuntea vanhan tallin käytävillä, jonka satlarin seinälle on kerätty ihanimmat muistot valokuvina ja lehtileikkeinä. Kenties sinä pääset luomaan uusia muistoja?

Päätalli valmistui vuonna 2020. Päätalliin pääsee sekä maneesin kautta että tallin keskivaiheilta. Isoilta ovilta saavutaan suoraan päätallin aulaan, jossa on toimisto luukkuineen. Toimiston luukulta tapaa tallin omistajan tai jonkun ratsastuksenopettajista, joilta voi päivän tuntihevosjakoja kysellä. Aulassa on kaappi oppilaiden lainakypäriä varten, sekä liukuoven takana siistissä rivissä roikkuvat lainaturvaliivit. Raippoja säilytetään sateenvarjotelineessä kaapin lattialla. Aulassa on limuautomaatti sekä ovi WC- ja pukuhuonetiloihin. Aulasta pääsee yläkertaan heinävintin kautta maneesikahvilaan sekä kerhohuoneeseen. Aulasta myös erkanee kaksi käytävää: hevoskäytävä ja ponikäytävä. Ponikäytävä jatkuu suoraan aulasta, ja sitä kautta päätyy areenamaneesin pääovelle ja "hevospuolelle" maneesia. Ponikäytävän päässä on odotusaula ja liikennevaloin varustettu ovi maneesiin. Punaisen palaessa ei saa ovesta kulkea!
Hevoskäytävälle pääsee aulasta satulahuoneen kautta tai odotusaulan ja pesukarsinoiden ohi. Käytävä on ehkä hieman harjaanjohtava nimitys, sillä hevospuoli jakautuu kolmeen karsinarivistöön. Hevospuolen päädystä pääsee kulkemaan ilman hevosta kapeaa käytävää, jonka seinillä säilytetään estekalustoa ja puomeja. Käytävä johtaa katsomoon takakautta, ja reittiä suositellaan aina kun kuljetaan maneesiin ilman hevosia. Oikealle erkanee yksityisratsujen puoli. Yksityisillä on oma koodiovella lukittu satulahuoneensa.

Päätallin karsinat ovat kooltaan 3,5x4m ja niitä on yhteensä 36. Kaikissa karsinoissa on liukuovet kaltereilla: ovessa on kätevä loimiteline sekä käytävälle aukeava ruokintakaukalo. Karsinoissa on automaattiset vesihanat. Ulkopuolella on lisäksi taitettava satulateline sekä koukku suitsia tai riimua varten. Kuivikkeena käytetään hygieenistä ja vähäpölyistä hampun ja purun sekoitusta.

Kerhohuone sijaitsee päätallin yläkerrassa, ja sieltä on suora kulkuyhteys maneesikahvilaan. Kerhohuoneesta avautuu näkymät maneesin lisäksi myös areenakentälle ja toiselle puolen tallipihaa, kohti ylätallia ja oritarhoja. Kerhohuoneesta siis näkee aivan kaiken! Kerhiksessä on melko hyvin varusteltu keittiö (kahvinkeitin, vedenkeitin, tiskiallas- ja kaappi, mikro, jääkaappi pakastelokerolla), muutama pöytäryhmä sekä lepohetkeen kutsuva sohvakalusto. Kerhiksen takaseinällä on osa päätallilaisten lukollisista kaapeista, loput ovat satulahuoneen puolella.

Päätallin satulahuone on tilava ja valoisa, ja se lukitaan nelinumeroisella numerokoodilla, jonka jokainen uusi Kuuralainen saa aloittaessaan. Jokaista ratsua kohden on 2 alekkaista satulatelinettä sekä suitsikoukkua. Telineiden alla on tilaa harjapakille ja päällä on hyllyt vaihtohuoville, parille loimelle sekä suojille. Satulahuone koostuu kolmesta seinin rajatusta tilasta sekä yhdestä pitkästä seinustasta, joka on täynnä tallilaisten lukkokaappeja. Satulahuoneen takana on kuivaushuone sekä yläkerrassa erillinen varasto kausisäilössä oleville loimille.

Päätallin karsinat ovat numeroitua ja samalla numerolla löytyy satulahuoneesta varustekoukut.

Kun 1950-luvulla perustettiin ratsastuskoulun kesäpaikka, rakennettiin vanhan navetan tilalle ihka aito ponitalli. Alunperin ponit asuivat pilttuissa, eli karsinoissa joissa ei ollut ovia, mutta sittemmin ne remontoitiin karsinoiksi. Nimensä mukaisesti karsinat ovat ponikokoisia, eli hevosia talliin ei mahdu. Tallin pitkällä käytävällä on kahdeksan karsinaa, jonka jälkeen keskellä tallia on neljä karsinaa, pieni rehukeittiö, satulahuone ja sen yläkerrassa hoitajien tupa. Talli muodostaa L-kirjaimen, jonka toisessa päädyssä on vielä kuusi karsinaa. Karsinat ovat ehtaa vaaleansiniseksi maalattua hirttä, eikä niissä ole kaltereita. Ovet aukevat käytävälle ja ne lukitaan ylhäältä ja alhaalta koukuilla - jotka ovelimmat ponit oppivat avaamaan ja hoitajat keksivät uusia kiinnityssysteemejä tuon tuostakin. Hoitajat  ovat taiteilleet toinen toistaan hienompia kylttejä oviin; toisinaan otetaan ihan kilpailu siitä, kenen ovi on omaperäisin!  Lisäksi tallissa on kolme pilttuuta pihattohevosten varustamista varten. Vanha talli on niin sanottu kylmätalli, eli sitä ei ole lämmitetty. Siksi onkin tärkeää sulkea ovet huolella talvisin! Talliin ei myöskään tule vettä, joten hoitajien on kannettava asukkaiden vedet ämpäreillä ulkoa.

Satulahuone on pieni ja kotoisa. Koska vanha talli on vain lämpöeristetty, on satulahuone ehdottomasti ponitallin lämpimin paikka talvipakkasilla ainoan patterinsa ansiosta - ja talvisin tupaten täynnä lämmitteleviä ponilalaisia. Jokaisella ponilla on nimetty teline satulalle ja koukku suitsille. Harjapakit säilytetään lattialla satuloiden alla. Loimia ja varahuopia ym. varten on oma seinähylly, jossa on jokaisen ponin nimellä merkitty kohta. Aivan satulahuoneen ovella on ensiapukaappi sekä lavuaari kuolainten huuhtomista varten. Hoitajien kaapit ovat  satulahuoneessa ja osa parvella, joka kiertää satulahuonetta. Parvelta pääsee hoitajien tupaan. Tuvassa on mukavan upottava sohva, johon on helppo unohtua rupattelemaan ratsastustunnin jälkeen. Keittiötä tai muita hienouksia tuvassa ei ole, mutta sanattomasta sopimuksesta jokainen tuo vuorollaan jotain pientä purtavaa ja kaakao- sekä pikakahvijauhetta. Satulahuoneen puolella on pistorasia ja vedenkeitin. Hoitajilla on vuorot satlarin ja tuvan siivouksesta - ja konkareilla keinot nakittaa uudet tulokkaat tekemään likaiset työt puolestaan.

Tallin ulkopuolella on harjauspuomi, jossa etenkin kevään ja karvanlähtöajan tultua on mukavaa hoitaa ponit. Harjauspuomilla on myös vesipiste, jossa perinteisellä puutarhaletkulla voi pestä ponit - tai ottaa hellepäivän kunniaksi hoitajien virallisen vesisodan! 

Ratsastustuntien ponijaot kipaistaan katsomaan yläpihalle toimiston luukulle, mutta aika usein joku ponilalaisista on sen jo ehtinyt tehdä ja jakaa kuvan muille. Ratsastustunnille lähdetään jonossa yhteisestä sopimuksesta n. 10 minuuttia ennen tunnin alkua. Kylmällä kelillä on hyvä heittää fleeceloimi satulan päälle.

Kesällä 2021 Kuuvuoren ensimmäisten kasvattien myötä syntyi tarve lisätilalle. Poni- ja varsapihatot rajattiin vanhan tallin viereen: pihattohalli kunnostettiin vanhaan vajaan, jossa ponitallin asukkaiden varusteita oli aiemmin säilytetty. Hallissa on kaksi erikseen aidattua osaa: varsapuoli ja ponipuoli. Ponit pääsevät vapaasti liikkumaan sisälle halliin ja ulos tarhaan, joka jatkuu rinteeseen saakka. Pihatossa asuvia poneja voi hoitaa vanhan tallin harjauspuomilla ulkona, tai sisällä harjauspilttuissa. Pihattolaisten varusteet ovat ponilan satlarissa ja niiden hoitajat saavat myös kaapit sieltä.

42-karsinainen ylätalli on rakennettu 2000-luvun alussa ja palvelee asukkaitaan varsin hyvin. Ylätalli sijaitsee aivan päätallin takana, väliin jää vain tallimestarin yritelmä puutarhasta... Karsinat ovat tilavia, 3,5x4m, ja niissä on nykyaikaiset kalteriset liukuovet sekä automaattiset vesikipot. Tallissa on viihtyisä tupamainen satulahuone, jonka patterit takaavat ihanan lämmön kylmimpinäkin pakkaspäivinä. Satulahuonetta vastapäätä on myös kaksi pesupaikkaa, loimien kuivatushuone, rehukeittiö sekä WC.

Ylätallissa on kaksi erillistä käytävää: nuorien ja kilpailevien hevosten käytävä sekä tammakäytävä. Ylätallin ovet pidetään suljettuina ja niihin on kiinnitetty Asiaton pääsy kielletty-kyltit. Ylätalliin saa mennä vain tallin työntekijät, hevosten omistajat sekä niiden hoitajat ja vuokraajat! Jos olet menossa tunnille ylätallissa asuvalla hevosella, pyydä joko hevosenhoitajaa tai tallityöntekijää opastamaan ja auttamaan kuntoonlaitossa. Harhailijat palautetaan yleensä melko vikkelään ylätallin käytäviltä. Aivan ylätallin vieressä on tallin asukkaiden putkitarhat sekä niin sanottu yläkenttä.

1950-luvulla talvitallina toiminut ulkokarsinatalli majoittaa nykyään Kuuvuoren oriit. Karsinat ovat tilavia, ovathan ne aikoinaan mitoitettu useammalle pikkuponille. Seinät ovat tukevaa hirttä, niitä on vuosien saatossa paikkailtu ja maalailtu uudelleen. Alkuperäisestä vaalean sinisestä maalista ei kuitenkaan olla luovuttu, mutta luukkujen väliin on asennettu tunnelmaa luovat valaisimet öljylamppujen sijaan. Pimeän laskeuduttua ja merituulen ujeltaessa nurkissa, on yhä helppoa kokea menneiden aikojen tunnelmaa. Mikähän tuokin ääni oli, eihän viereisessä karsinassa pitänyt olla ketään..?

Oreille on varattu erityiset oritarhat hieman kauempana tallipihan vilinästä; niissä on korkeammat ja tukevammat aidat. Tarhoja on toistaiseksi vain kolme: osa oreista tarhaa porukassa ja osa vuorottelee aamu- ja iltatarhavuoroilla. Muutama ori tarhailee ruunaporukassa.

Areenamaneesi

Areenamaneesi on Kuuvuoren ylpeys! Vuonna 2021 valmistunut moderni maneesi on huikeat 30x112m ratsastusalaltaan. Useimmiten maneesi onkin jaettu liukuovella kahteen osaan: hevos- ja ponipuoleen. Hevospuoli on ns. pääovien puoli, 20x60m ja ponipuoli 20x40m. Pohja on moderni, tekninen ja joustava ja sitä huolletaan viikottain. Maneesissa on isot peilit, joista omaa suoritustaan voi tarkistaa. Estekalusto on ensiluokkainen ja monipuolinen; talvella saatavilla on myös maastoesteet. Areenamaneesi on ilmastoitu ja lämmitetty, joten meillä ratsastat mukavasti hupparissa ympäri vuoden! No shout-järjestelmän ansiosta ei tarvitse arvailla, mitä ratsastuksenopettaja huutelee. Halutessaan ratsastajat voivat vuokrata videokuvausrannekkeen (7,5v€/h).

Kilpailujen aikana tila pidetään avoimena ja ponipuoleen voidaan rajata vuoroaan odottavien ratsukoiden tila. 150:n hengen katsomo takaa hienon kisatunnelman! Kahvilasta avautuu ehdottomasti parhaat näkymät maneesiin.

Maneesikahvila Capriolétt

Areenamaneesin ylpeys on Café Capriolett, A-oikeudet omaava maneesikahvila. Maneesikahvila Café Capriolett palvelee asiakkaita tallin aukioloaikoina sekä kesäkuusta elokuuhun klo 12-20. Kahvilan ikkunoista on mukavaa seurata alhaalla harjoittelevia ratsukoita tai vaikka jännittää kilpailuja. Keväällä avataan kahvilan kuisti, josta on hienot näkymät pikkukentälle ja aina merelle saakka. KuuRa:n 18 vuotta täyttäneet jäsenet voivat kerätä lisätienestejä kahvilassa kisojen ja leirien aikoina. Myös muita vastuutehtäviä saa tehdä vapaasti, ilman erillistä ilmoittautumista. Niistä on muidenkin hauska lukea!

Café Capriolettin tuotteita ei veloiteta tallilaisten kaapeista. Kahvilan on tarkoitus tuoda lisäväriä tallilaisten tarinoihin. Kahvila on paikka, jossa odotetaan illan viimeistä lauttaa, tehdään läksyjä, vietetään kesäiltaa - mitä ikinä keksitkään! Hyödynnä kahvilaa tarinoissa ja roolipeleissä paitsi kohtauspaikkana, myös paikkana jonne paeta tallivihko kourassa. Etenkin kavilan kuistin katto tuntuu vetävän porukkaa puoleensa iltasaikaan, auringon laskiessa merelle...

Kahvilaa pyörittää sihteeri Leila, jonka luomuksia saattaa päästä maistamaan, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Kahvilan menu vaihtuu viikottain. Vitriinissä on yleensä tarjolla sämpylöiden lisäksi erikoisempiakin herkkuja, kuten uusimpana vaniljatäytteisiä cronuteja. Leila ei voi vastustaa uusien reseptien kiusausta! Lounasaikaan tarjolla on ruokaisia salaatteja ja kesäisin myös grilliherkkuja. Kisojen ja leirien aikana tarjontaa on hieman tavallista enemmän. Kysy myös gluteenitonta ja vegaanista vaihtoehtoa.

Vanha maneesi

Vanha maneesi on alapihan perällä, parkkipaikkojen takana. Edustalla on traileriparkkipaikka ja tupakkapaikka. Maneesi on rakennettu 1980-luvulla ja remontoitu useaan otteeseen. Ratsastusalaa on 22x43m, eikä siellä ole katsomoa. L-päädyssä on puomein rajattu tila, jonne on tuotu muutama vanha puutarhapenkki sekä selkäännousujakkara. Vanhalla maneesilla on jokunen puomi ja johtimet, tötteröitä ja seinään kiinnitetyt kouluradan kirjaimet. Isompien ratojen hyppäämiseen vanhaa maneesia ei kuitenkaan suositella. Pohja on hiekan ja kivituhkan sekoitetta. Vanhan maneesin valokatkaisija on ovensuussa. Muistathan siivota jälkesi ja sammuttaa valot lähtiessässi!

Vanha maneesi on enimmäkseen vapaassa käytössä. Toisinaan siellä pidetään tunteja, jos areenamaneesilla on valmennuksia tms. Käytöstä tiedotetaan hyvissä ajoin sekä toimiston ilmoitustaululla että erillisellä lapulla vanhan maneesin oveen. Tuntien aikana maneesia ei tietenkään muut ratsukot saa käyttää.

Areenakenttä

Areenakenttä on yläpihalla, areenamaneesin ja päätallin välissä sijaitseva kesätapahtumiemme päänäyttämö. Kentältä on suora kulku areenamaneesiin. Kentällä on kokoa 30x70 metriä, joten isommankin esteradan rakentaminen onnistuu helposti. Iso katsomo rajaa areenakentän yläpihan pääväylältä. Maneesin seinässä olevien kaiuttimien ansiosta kentälläkin pysyy hyvin kärryillä kilpailujen etenemisestä. Myös areenakentällä on käytössä no shout-järjestelmä ja videokuvaus halukkaille.

Yläkenttä

Yläkenttä on lähinnä ratsastuskoulun käytössä ja muina aikoina muiden vapaassa käytössä oleva kenttä, jossa vain harvoin järjestetään valmennuksia tai kilpailuja. Useimmiten yläkenttä toimii kesäkilpailujen verryttelyalueena. Yläkenttä on tarhojen välissä yläpihalla, vastapäätä päätallin aulapäätyä. Ratsastusalaa kentällä on 23x45 metriä ja sen pohja on laadukasta merihiekan ja kuidun sekoitetta. Kentällä on hyvä estekalusto ja kouluaidat. Kuulutukset kuuluvat areenakentän äänentoistojärjestelmästä yläkentälle saakka.

Vanha kenttä, "alakenttä"

Alakenttä on tallin alkuperäinen kenttä 50-luvulta. Nykyään kenttä palvelee lähinnä yksityisratsukoita sekä satunnaisia tunteja. Se sijaitsee alapihalla ponitarhojen, pyörökentän ja pihaton välissä. Pohja on merihiekkaa ja ratsastusalaa on n. 22x36 metriä. Aidat ovat tällä hetkellä kunnostuksessa! Tallimestari rakentaa aina ehtiessään putkiaitoja. Kentällä säilytetään muutamaa puomia ja kannatinta, sekä jokusta tötteröä. Esteiden hyppäämiseen kenttä ei kuitenkaan varsinaisesti sovellu. Alakentällä ei ole omaa valaistusta, valoa kajastaa ohi kulkevan tien katulampuista.

Pyörö

Pyörökenttä sijaitsee ponipihaton ja alakentän välissä. Se on putkiaidattu ja halkaisijaltaan n. 20 metriä. Pyörö on tarkoitettu hevosten maastakäsittelyyn ja koulutukseen, ei missään nimessä ratsastukseen! Pyöröä voidaan käyttää myös tarhana.

Pennilän saari on maastoilijan paratiisi! Vain päätiet ovat asfaltoituja, joten hiekkateitä riittää koluttavaksi useammaksi tunniksi. Suositut pururadat ja merkityt luontopolut ovat myös ratsukoiden käytettävissä. Pururatoja pitkin pääsee mm. Lusön golfradalle ja vierasvenesatamaan saakka! Kuuvuoren pääkentän kulmalta lähtee metsäpolku, joka kiertää koko tallialueen. Kesäaikaan se on suosittu tapa kävellä alku- tai loppukäynnit! Maasto Pennilässä on jokseenkin kivikkoista ja epätasaista, mutta useimmilla pelloilla saa sänkkäriaikaan ratsastaa. Suurin osa saaren asukkaista pitää hevosista ja tervehtii ilolla kavioiden kopinaa Gamla stadin mukulakivikaduilla. 

Maastokartta tulossa!

Kesän parasta viihdettä on ehdottomasti hevosten uittaminen! Pulahdus hyiseen meriveteen virkistää takuulla tukalimmankin hellepäivän. Lähimmälle rannalle ei yläpihalta paria sataa metriä pidemmälle tarvitse taivaltaa; oma ranta on matala ja turvallinen. Hieman kauempana on suosittu laukkaranta, pitkä suora hiekkaranta, jota turistit eivät (vielä) ole löytäneet. Lusön vierasvenesataman turistirannalle en hevosella lähtisi...   

Niittyrata

Ratsastuskentän ja tarhojen taakse on rakennettu ratsastajien iloksi maastoesterata, jolla voidaan järjestää myös maastoestekisoja. Hauskaa vaihtelua kentällä puurtamiseen! Rata pidetään kunnossa keväästä pitkälle syksyyn, niin kauan kuin maa ei ole jäässä. Toisinaan ratsastuksenopettaja vie tuntilaiset maastokentälle tarpomaan hankeen. Aitoja tai valoja kentällä ei ole. Jos talvella sattuu tulemaan hyvä lumikanto, voidaan tallilaisten kesken järjestää leikkimieliset lumiestekilpailut. Kuka rakentaa hienoimman lumiesteen? 

Niittyradalle pääsee areenamaneesin takaa lähtevältä hiekkatieltä, joka ohittaa yläkentän ja kesälaitumet. Matkaa tulee noin 400 metriä valaistua metsätietä. Niittyrata kiertää metsikössä ja pelloilla, yhteensä n. 7 km matkalla. Suurin osa 24:stä esteestä sijaitsee niin sanotulla maastokentällä. Osa esteistä siirretään talvikaudeksi areenamaneesiin. Kiinteitä esteitä maastokentällä ovat erilaiset haudat, vesi ja kumpuja hyödyntäen rakennetut nousu/lasku-esteet. Esteitä on sekä helppoja "maahankaivettuja" että jopa CIC4-tason vaatimukset täyttäviä. Useimmista esteistä onkin olemassa sekä helppo että vaativa versio.

Rantarata

Rantarata on ns. lisälenkki niittyrataan. Se erkanee leirimökkien takana ja jatkaa rantaa myötäillen. Rantaradan esteet ovat vaativampia ja suurempia kuin niittyradan esteet ja rata on käytössä lähinnä isoimpien kenttäkilpailujen aikaan. Rantaradalla on oma vesiesteensä, joka on pidempi ja vaativampi kuin niittyradalla. Kenttäkilpailuihin osa esteistä siirretään areenakentälle, ja reitti rajataan aidoilla. Näin yleisö pääsee nauttimaan tunnelmasta myös mukavasti katsomosta käsin!

Kuuvuoressa majoitut mukavasti! Oritarhojen takana, pienen rinteen alla on neljä hirsimökkiä, jotka majoittavat niin leiriläiset kuin pidempää tulevat kilpailijatkin, jotka eivät halua hotelliin vaan tahtovat majoittua ratsujensa lähettyvillä. Leirimajoituksen hintaan kuuluu aina runsas aamupala ja lounas Café Capriolettissa tarjoiltuna. Kolmessa mökeistä on tupa ja erillinen makuualkovi 4 sängyllä ja yhdellä kerrossängyllä. Neljäs mökki on isompi ja siinä on erillinen makuuhuone kahdella sängyllä, jotka voi halutessaan yhdistää. Mökkien varusteluun kuuluu lisäksi kaksi jaettavaa vaatekaappia, minikeittiö sekä telkkari ja sohva tai pari nojatuolia. Leirimökeissä ei ole vessoja, vaan ne löytyvät päätallista. Huhujen mukaan mökissä numero kolme kummittelee kesäöisin, mutta nehän ovat tietenkin vain huhuja...

Kuuvuoren rantasauna on tietenkin aina majoittujien käytössä. Rantasaunan avainta säilytetään mökki numero 4:n kuistilla kukkaruukun alla.