Ekusta oli määrä tulla kenttäponi kasvattajalleen Mirabel Dawnille. Varsa oli kauan odotettu ja toivottu jatkaja emänsä jalanjäljille. Toisin kuitenkin kävi: Eidgar ei täyttänyt edes sukanpuolikasta. Säikky ja arka ori ei todellakaan soveltunut nummille saatika kenttäratsuksi. Sellaisena sitä kuitenkin kaupiteltiin - tulevaisuuden kenttälupauksena. Näin heti koeratsastuksessa, ettei siitä olisi kenttäponiksi, sillä ei vaan ollut rahkeita lupaavasta suvusta huolimatta. Etsin nimenomaan kenttäponia talliini, joten pettymys oli kova. Jokin tuon hermoheikon ruunikon kujeilevassa katseessa kuitenkin sai minut kirjoittamaan nimeni papereihin. Eihän sitä koskaan tiennyt...

Ekku ei ole se kaikkein helpoin poni. Se on voimakas poniori, joka tietää oman paikkansa eikä tanssi kenen tahansa pillin mukaan. Ekun kanssa tuleekin parhaiten toimeen kärsivällinen ja huumorintajuinen hoitaja, joka ei kuitenkaan anna ihan pienistä ryttyilyistä periksi.

Ekkua voisi kuvailla hermoheikoksi. Se pelkää ja säikkyy suunnilleen kaikkea omasta varjosta karsinansa kaltereihin ilmestyneeseen hevospalloon. Jos tarhassa on kuralätäkkö eri kohdassa kuin eilen, ei sinne välttämättä pieni poni uskalla laisinkaan mennä. Säikähtäessään Ekku pomppaa sivuun tai taaksepäin, tilanteen kärjistyessä se saattaa nousta takasilleen ja paeta paikalta hippulat vinkuen. Ekun pahin pelko on skootterit, joiden lähellekään se ei suostu. Maastossa skootterin äänen kuullessaankaan Ekku ottaa jalat alleen enempiä kyselemättä.

Ekku ei ole aloittelijan hoitohevonen, vaikka sinänsä ihan kiltti onkin. Menee oma aikansa, ennen kuin Ekku ottaa kontaktia uuteen hoitajaansa, mutta tämän hyväksyttyään on oikea halinalle. Ekulla on tapana testailla hoitajansa rajoja - esimerkiksi taluttaessa saattaa kokeilla nojailla hoitajaa vasten, ihan vain selvittääkseen missä menee rajat. Se myös tykkää tedä ihan päinvastoin kuin hoitaja sanoo. Ekku ei kuitenkaan koskaan näyki tai potki ihmistä, vaikka kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla osaakin tehdä pientä kiusaa hoitajalleen. Pohjimmiltaan leikkisä ja huumorintajuinen sälli.

Eniten Ekku inhoaa vettä. Se ei suostu lähellekään vesilätäköitä ja sateella sitä on hankala saada ulos tallista. Tämän vuoksi siitä ei myöskään koskaan tullut kenttäratsua, vaikka potentiaalia sillä riittäisi isompiinkin luokkiin: Ekku ei näet yksinkertaisesti suostu lähellekään kahluuestettä tai vesihautoja. Vaaditaan todellista tahtojen taistoa ja maanittelua, jotta Ekku edes kastaa kavionsa!

Ekun kanssa ratsastus onkin melkoista kultaisen keskitien etsimistä. Toisina päivinä mikään ei tunnu onnistuvan, kun taas seuraavalla kerralla kaikki sujuu kuin suunnitelmissa. Ekku ei ole järin kuuliainen poni, siinä mielessä, että säikkyessään tai vettä kohdatessaan ottaa ritolat ennemmin kuin jää kuuntelemaan ratsastajan rauhoitteluja. Ekku ei myöskään jaksa keskittyä yhteen ja samaan tehtävään kovin pitkää pätkää, vaan keksii kentän aidan takana kasvavien puiden lehdet tai maneesissa katsomoon kertyneet tallilaiset eikä suostu poistumaan heidän luotaan. Penteleen itsepäinen poni!

Suunnilleen jokainen on kuullut maneesissa raikuvat PENTELE! PONI!! NYT!!-huudot, ja voi olla ihan varma, että kyseessä on Ekku eikä mikään ratsastukoulun rasavilleistä poneista. Suunnilleen jokainen ponin satulaan kivunnut myös yllättyy: Ekku on äärettömän herkkä! Se sinkoaa raviin pohkeiden pienestäkin puristukseksta ja ottaa täysstopin laukasta, jos ratsastajan lonkka lakkaa seuraamasta liikettä. Ongelmat alkavatkin, kun ratsastajan kehonhallinta- ja tuntemus on puutteellista. Valitettavasti Ekku ei ole järjen jättiläinen, joten sen kanssa saa tankata samoja juttuja moneen kertaan ennen kuin se hiffaa jutun juonen. Yhdistettynä chihuahuan kärsivällisyyteen, Ekun kanssa saa todella käyttää mielikuvitustaan. Turhautuessaan Ekku saa pukittaa. Kaikeksi onneksi Ekku ei ole kovin nopea, edes säikähtäessään, joten vähänkään varautunut ratsastaja tuskin putoaa sen selästä.

Kun Ekun kanssa alkaa homma luistaa, huomaa sen olevan loppujen lopuksin vallan kelpo poni! Se suorittaa hyvällä meiningillä ja antaa kaikkensa. Ekulla on sangen hyvä kokoamiskyky ja taipumus hakeutua pehmeään muotoon. Näin ei kuitenkaan jokaisen ratsastajan kanssa mitenkään automaattisesti käy. Liian kovakätisen kanssa Ekku lähtee helposti vetokilpailuun ja toisaalta ilman minkäänlaista tuntumaa se jolkottelee kaula korkeana ja keskittyy vain ympäristön ärsykkeisiin.

Ekulla on pehmeä ja notkea hyppytyyli, eikä se tekniikan puolesta häviä puoliverisille kilpakumppaneilleen. Ketteräkin poni on, vaikkei kovin nopea olekaan. Sen minkä Ekku häviää nopeudessa, voittaa se kirkkaasti kestävyydessä. Muiden väsyessä sprintin jälkeen Ekku jaksaa vielä vaikka kuinka kauan! Esteillä, oltiin sitten maneesissa tai kenttäradalla, Ekun kanssa ongelmaksi koituu sen arkuus ja säikkyys. Ekku ei takuulla edes lähesty pelottavannäköistä estettä.

Yllättävää kyllä traileriin menemistä Ekku ei arastele ollenkaan. Vieraissa paikoissa se on oma säikky ja itsepäinen itsensä.