i. Wilo
Tinkan isä, jämäkkärakenteinen ori Wilo on saksalainen kenttäratsu. Orilla on säkäkorkeutta vajaa 140 senttiä, mutta egoa sitäkin enemmän. Läsipäinen hulmuharja on kerännyt itsevarmuudellaan faneja ympäri Eurooppaa. Wilo on asunut koko ikänsä kasvattajallaan Etelä-Saksassa ja kilpaillut omistajansa tyttären kanssa pääasiassa kenttäkilpailuissa. Jalostukseen raudikkoa on käytetty 15. ikävuoteen mennessä kahdeksan varsan verran, mutta jälkeläisten määrä tulee varmasti kasvamaan orin siirtyessä pikkuhiljaa kokonaan siitoskäyttöön. Wilo on periyttänyt varsoilleen kaunista vaaleaa väritystä ja rohkeaa luonnetta.

ii. Wicard
Tinkan isänisä Wicard oli jälkeläistensä tapaan erityisesti saksalaisessa haflinger-jalostuksessa vaikuttanut ori. Wicard teki kilpailu-uransa esteratsastuksen parissa voittaen Saksassa monia erilaisia mestaruuksia ja 5-vuotiaana suurikokoinen, 150 senttimetriä korkea ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla. Orin valtava suosio jalostuksessa yllätti vaaleanrautiaan hevosen omistajan perinpohjaisesti ja huhu kertoo, että omistajalle ja Wicardin kasvattajalle tuli jopa kiistää orin jalostuskäytöstä. Luonnollisesti 26 vuoden iässä menehtyneellä orilla on yhteensä 85 jälkeläistä ympäri maailman ja nämä ovat menestyneet kilparadoilla uskomattoman hienosti.

ie. Tinselrami
Tinselrami syntyi ja kasvoi aina 4-vuotiaaksi asti Sveitsissä valjakkopainotteisella vuoristotallilla, mutta myytiin tilanpuutteen vuoksi Etelä-Saksaan. Punaisenhohtava tamma kilpaili uudella omistajallaan jonkin verran valjakkoajossa toimien ratsuna vain satunnaisesti. Luonteeltaan tamma oli vähän hankala eikä kukaan halunnut oikeastaan sen takia tehdä enempää töitä Tinselramin menestyksen eteen. Vaikkei punarautias tamma ollut monellakaan mittapuulla kovin arvostettu hevonen, se sai yhteensä kaksi jälkeläistä, joista Wilo jäi Tinselramin omistajalle, hieman vahingossa tosin. Tinselrami nimittäin menehtyi yllättäen rajun ähkyn seurauksena Wilon ollessa reilun puolenvuoden ikäinen ja Wilo päätettiin jättää kotiin kasvamaan.

e. Serapearce
Tinkan emä Serapearce on varsinainen kultakimpale kuten Tinkakin, ei siis tarvitse kovin kaukaa etsiä mistä tammalle on siunaantunut tälläinen luonne. Serapearce on tsekkilainen haflinger-tamma, jolla on kantakirjapalkinnon ja useiden näyttelyarvoniemien lisäksi suuri palkintokaappi täynnä pokaaleja ja ruusukkeita kouluratsastuskilpailuista. Serapearce on myyty kasvattajaltaan vasta 6-vuotiaana aktiivisen näyttelyuran päätteeksi, mutta päätyen heti hyviin käsiin ehti tamma tehdä vielä upean uran kouluratsastuksen parissa. Esteillä hieman kömpelö 138-senttinen vaaleanrautias on saanut eläkepäiviensä aikana kolme jälkeläistä eikä 23-vuotiasta mummoponia tunnu ikä vieläkään painavan.

ei. Kimstone
Herrasmiesmäisen mukava ori Kimstone on Tinkan emänisä. Alunperin Itävallassa syntynyt tummanrautias, 145-senttinen Kimstone muutti Tsekkiin 6-vuotiaana muutaman eri kodin jälkeen. Tsekissä tuolloin vielä kilpailematon ja muutenkin kokematon ori pääsi heti täyteen treeniin ja tekikin ihan hyvän uran esteratsastuksessa. Valitettavasti Kimstonella todettiin aktiivista kilpailemista haittaavat kinnerpatit vain 12-vuotiaana ja omistajapariskunta päätti siirtää orin jalostuskäyttöön. Kimstone ehtikin jättää jälkeen yhteensä neljä varsaa ennen lopetuspäätöstä, joka oli lopulta ainut oikea ratkaisu nivelrikon ja muiden vanhuudenvaivojen alkaessa vaivata enemmän. Viimeiset vuotensa ori oli lähinnä omistajiensa ja itseasiassa koko naapuruston lemmikkiponi tehden muutamia terapiakeikkoja myös vanhainkodeissa.

ee. Sheroa
Suurimman osan elämästään tyhjänpanttina tai hyvin vähällä käytöllä viettänyt tasaisen kanelinrautias tamma Sheroa on Tinkan emänemä. Sheroa syntyi ja eli lähes koko elämänsä ajan kasvattajallaan tsekkiläisellä ponitilalla, jossa kasvatettiin monia eri rotuja aktiivisen näyttelyissäkiertämisen lisäksi. Sheroa ei kuitenkaan koskaan ollut näitä tähtiponeja kiltistä luonteestaan huolimatta ja se ei päässyt esimerkiksi kantakirjaan yrityksestä huolimatta. Tamma teki kuitenkin osansa haflingerjalostuksessa varsoen kaksi kertaa. Molemmista varsoista tulikin yllättävän menestyneitä ja Sheroa jäi täysin näiden varjoon. 15-vuotiaana reilun 140 sentin korkuinen tamma muistettiin viimein ja se päätettiin myydä. Sheroa pääsikin loppuelämäkseen ranskalaisen lapsiperheen ensiponiksi ja viihtyi siellä hyvin aina 29 vuoden ikään saakka, jolloin se löydettiin laitumelta menehtyneenä sydänpysähdyksen takia.
© VRL-12320

06.09.2021 - Tervetuloa Tinka ♥
En voinut uskoa, että Tinka oli oikeasti vasta 7-vuotias. Tamman katseessa oli sitä viisautta ja elämänkokemuksen tuomaa arvokkuutta, jota useimmiten näki 80-vuotiaiden englantilaisrouvien katseessa teekupposen yli. Ihan pystyi kuvittelemaan, kuinka Tinka avaisi suunsa ja alkaisi mongertaa vanhahtavaa englantia siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin. No joo, leikki sikseen. Tinka oli todellinen aarre! Haflinger oli nuoresta iästään huolimatta ehtinyt osallistua jo ympäri Pohjoismaita nimekkäisiin arvokilpailuihin, siinä missä kerätä hyvällä mallilla arvokasta kisarutiinia tavallisista kissanristiäisistä. Oli hienoa saada talliin ihka aito kenttä-haffu.

08.08.2021 - OWR:n mätsäreissä
Tuomarin kommentti: "Yleisön lasten suosikki. Tuomaria miellyttänyt ystävällinen luonne. Kauniit silmät. Hyväkuntoiset jouhet."

27.5.2021 Maastoestevalmennus, valmentajana Maria VRL-14954
Tänään meillä olikin tammoja kunnon tehokolmikko mukana maastoestevalmennuksessa. Tinkan lisäksi valmennukseen osallistui täysiveritamma Paahtis sekä knabstruptamma Theeta. Tammat varustettiin tallissa, josta siirryttiin kentälle selkäännousuun. Ennen maastoon lähtöä kentällä säädettiin jalustimet ja kirrattiin satulavöitä, sekä annettiin ratsujen hieman tutustua toisiinsa ennen kuin lähdimme peräkanaa Theeta kärjessä marssimaan metsää kohti. Theeta oli aiemminkin käynyt näissä maastoissa, joten se oli turvallisinta laittaa näin alkuun johtamaan koko porukkaa. Tinka seurasi heti Theetan perässä ja perää piti Paahtis.

Saavuimme pellon kulmaan, jota oli käytetty väliaikaisena kenttänä ennen tallin pihassa olevan hiekkakentän valmistumista. Pellonkulman pohja oli sopivasti napakka ja mahdollisti siinä ratsastamisen, vaikka olikin kevät ja sulamisvedet uhkasivat tehdä kaikesta mutavelliä. Onneksi tämä pellonkulma oli kuitenkin säilynyt. Pellolla tammat saivat verrytellä omatoimisesti ravissa sillä välin kun raahasin pellolle metsäpusikosta ihan itse rakentamani pienen lankkuesteen. Se sai tänään luvan toimia lämmittelyesteenä. Kaikki ratsukot saivat hypätä esteen aluksi laukassa ihan normaalisti, jotta sain ratsukoihin hieman tuntumaa. Tinkan hyppytekniikka oli erityisesti mieleeni, vaikka korkealta ja kovaa ei välttämättä kilpailussa anna etua ratsukolle, vaan kuluttaa enemmänkin voimia. Kokemukseni mukaan liian innokkaat pomppijat oppivat kyllä lopulta ajan ja kokemuksen kautta suorastaan nuolemaan maastoesteiden yli, kun ymmärtävät jutun juonen. Tinka kuitenkin hyppäsi näyttävästi ja oli suora, mikä oli tosi hyvä juttu.

Peltoaukealta siirryttiin metsään, jossa kapea polku leveni alkuun leveäksi poluksi ja laajeni lopulta metsäaukeaksi, johon oli pystytetty jo ihan maastoesteiden näköisiä esteitä sikin sokin. Aukean keskellä oli jopa vesieste joka pikemminkin näytti tulvivalta lätäköltä. Tänään keskityimme kuitenkin portin näköiseen pystyesteeseen ja kaarevalla linjalla sen jälkeen tulevaan tukkiesteeseen. Esteiden korkeus oli noin 50 cm luokkaa ja niiden väliin jäi tilaa noin neljän laukka-askeleen verran matkaa, hieman riippuen tien ja askeleen pituudesta. Kehotin ratsukkoja alkuun ratsastamaan esteet pitkällä tiellä, eli hyppäämällä esteet suoraan ja keskittymään ratsun suoruuteen ja tyylipuhtaisiin hyppyihin ilman sen ihmeellisempiä kikkailuja. Tinka suoriutui hommasta mainiosti, onnistui jopa näyttämään meille esteiden välissä laukanvaihdon ja sai väliin viisi askelta. Sen kanssa lähdettiinkin heti oikomaan teitä ja annoin tehtäväksi hypätä jälkimmäinen este hieman vinottain niin, että väliin jäisi enää 4 askelta. Tällä kertaa Tinka tiesi mihin suunnata ensimmäisen esteen jälkeen ja sai laukanvaihdon suoritettua esteen päällä, jolloin tähän ei tarvinnut enää keskittyä. Hyppy toiselle esteelle lähti hieman kaukaa, joten tehtävä tultiin uudestaan. Naella ratsasti vähän vauhdikkaammin ja tehtävä onnistui hyvin. Sitten lisättiin vaikeustasoa. Halusin ratsukon hyppäävän tehtävän vain kolmella laukka-askeleella. Tämä oli Tinkalle jo hieman haastavampi tehtävä, sillä välit oli laskettu vähän isompien hevosten mukaan, mutta tamman menoa seurattuani tiesin sen pystyvän tähänkin. Ennen yritystä näytin kuinka ratsukon tuli hypätä ensimmäinen este aiempaa reippaammassa temmossa ja hieman vinoon, jotta linja seuraavalle esteelle oli lyhyempi. Toinen este hypättiin myös aiempaa vinommin, mikä mielestäni saattoi olla tämän tehtävän mahdollinen kompastuskivi Tinkalle. Epäilykseni olivat kuitenkin turhia tamman tsempatessa hienosti ja suorittaessaan tehtävän tarmokkaasti.

Lopuksi Naella käytti Tinkaa vielä tutustumassa vesiesteeseen. Ratsukko aluksi käveli sen läpi, jonka jälkeen suoritti loppuravit ravaillen aina välillä vedestä. Keväisien tulvien vuoksi vesi oli syvimmistä kohdista liian syvä, jotta olisimme voineet hyppiä sen läpi, mutta ravaten siitä pystyi hyvin menemään. Loppukäynnit suoritettiin ratsukoiden kävellessä takaisin tallille peräkanaa ja valmennus päätettiin tallin pihassa loppupalautteisiin. (501 sanaa)

3.5.2021 Puomivalmennus, valmentajana Naella
Tinka on osoittautunut ihan loisto-ostokseksi. Tamma on kotiutunut meille hyvin ja saanut muutaman heppakaverinkin, joiden kanssa se tarhailee tyytyväisenä. Etenevä kevät on saanut varmasti Tinkaan vähän ekstraenergiaa, mutta ainakin treeneissä se on saatu kanavoitua oikein eikä kukaan ole valittanut, että Tinka olisi pahemmin hoitotoimissakaan pöljyillyt. Ponin ratsastukset on hoitanut pääsääntöisesti Kiira, jolle pesti tuntuu sopivan hyvin ja tänään kaksikko pääsisi minun silmieni alle puomitunnin muodossa. Asettelin puomeja kentälle yhdeksän maissa maanantaiaamuna, kun Kiira talutti Tinkan paikalle ja alkoi kiivetä raudikon kyytiin. "Venähtikö vappu?" kysyin naurahtaen, kun näin Kiiran unisen ja vähän kärsivän ilmeen. Sain vastaukseksi vain tiukan mulkaisun ja nainen jatkoi jalustinten säätämistä. Laitoin vielä pari puomia ympyräuralle toiseen päätyyn ja siirryin sitten kentän laidalle seurailemaan ratsukon alkuverryttelyä. Tinka liikkui jo käynnissä mukavan eteenpäinpyrkivästi ja ravissa hakeutui heti Kiiran avuille. Nainen ratsasti ponia - tai no, hevosta - hyvin, sitä en voinut millään kieltää. Pyysin Kiiraa ottamaan verryttelyssä myös laukkaa ja hakemaan Tinkaa rentoon muotoon, mutta kuitenkin aktiiviseksi myös takaa. Tamma lähti pyöristymään hyvin ja Kiira sai heti ratsastettua raudikon takajalat kunnolla mukaan. Verryttelyiden jälkeen ratsukko sai hengähtää pienen hetken käynnissä, kun kerroin ensimmäisestä tehtävästä.

Työskentely aloitettiin siksak-muotoon asetetuilla puomeilla pitkällä sivulla, joiden avulla testattiin suoruutta. Pari ensimmäistä kertaa tultiin käynnissä, jolloin Kiira sai pyytää Tinkaa venyttämään askeltaan. Tamman askel venyikin hyvin eikä käynnissä kuulunut yhtään puomin kolahdusta. Kun homma lähti sujumaan myös ravissa ja kehuin Kiiraa, naisen ilme kirkastui vähän. Tinka asetteli jalkansa sujuvasti myös ravissa, joten tehtävän tarkempaan hiomiseen ei tarvinnut käyttää kovin paljoa aikaa. Seuraavaksi siirryttiin siis pääty-ympyrän uralle asetetuille kolmelle puomille. Tehtävä tehtiin ensin ravissa ja askelpituutta säädeltiin puomien ylityskohtaa muuttamalla. Kiiran keventäessä ravia Tinka työskenteli kivasti, mutta pyytäessäni Kiiraa istumaan harjoitusraviin, tamma jännittyi ja pää nousi ylös. Puomit jätettiin hetkeksi ja työstimme harjoitusravia suoralla uralla pienen hetken verran. Pian Tinka rentoutuikin kivasti ja myös puomeilla saatiin muutama onnistunut suoritus. Laukassa Tinka meinasi ensin innostua kaahailemaan, mutta Kiira sai koottua tammaa hyvin ja puomiharjoitus paransi laukan laatua vielä lisää.

Välikäyntien aikana suoristin siksak-puomit ja laitoin korokkeet joka toiselle puomille. Tehtävä aloitettiin ravissa, jossa Kiira sai patistella Tinkaa kulkemaan suorassa ja tarpeeksi reippaalla vauhdilla. Laukassa tehtävä sujui paremmin, sillä tamma innostui korotetuista puomeista ja pari ensimmäistä kertaa ampaisi tehtävälle melkoisella vauhdilla. Kiira sai kuitenkin ratsastettua Tinkan aika hyvin ruotuun istunnalla ja vaikka vauhti rauhoittui, virkeä olemus säilyi kivasti. Tehtävä tehtiin muutaman kerran molempiin suuntiin ja lopetettiin miltei erinomaiseen suoritukseen. Loppuverryttelyiksi Kiira sai ottaa Tinkan kanssa vielä pari kierrosta reipasta laukkaa, sillä tammalla selkeästi oli virtaa. Sen jälkeen loppuraveissa raudikko olikin jo mukavasti kuulolla ja jätin ratsukon jäähdyttelemään rauhassa lähtiessäni itse hakemaan seuraavaa ratsuani. (424 sanaa)