Info
Millaista elämä Kuuvuoressa on? Kurkkaa tallin arkirutiinit!Muista tutustua myös henkilökuntaamme.
Rustiikkia ja modernia
Keskellä Itämeren vilkkaita kulkuväyliä sijaitsee Pennilän saari. Saarella asuu tuskin 2000 ympärivuotista asukasta, mutta ratsastuskoulu Kuuvuori vilisee elämää vuoden jokaisena päivänä! Kesäisin turistit ja kesäleiriläiset valtaavat tallin käytävät, mutta talvisaikaan tallin oma jengi saa nauttia hevoselämästä täysin rinnoin. Kuuvuori on osa historiallisen Wiisteen kartanon tiloja. Tallilla saattaakin tuntea historian havinaa, onhan talli toiminut niin siittolana kuin myös lukuisten mantereella sijaitsevien tallien kesänviettopaikkana. Uusin tallimme on rakennettu vuonna 2021 vastaamaan modernin ratsastuskoulun tarpeisiin. Lämpöeristetyssä maneesissa treenaa hupparissa vaikka ulkona vallitsisi vuosisadan lumimyräkkä. Tallin ihanimmat muistot on kerätty tallituvan seinälle valokuvina ja lehtileikkeinä. Kenties sinä pääset luomaan uusia muistoja?
Saapuminen
Pennilän saaren tärkein elinkeino on turismi. Siksipä meillekin on helppo tulla! Arkisin saarelle kulkee yhteyslautta Turun saaristotieltä ja Maarianhaminan satamasta kahden tunnin välein, sekä Porista kolmen tunnin välein. Lauttamatka Turusta ja Maarianhaminasta kestää noin 45 minuuttia ja Porista reilun tunnin, keleistä riippuen. Viikonloppuisin lautat kulkevat kolme kertaa päivässä, aamulla kello 7, 15 ja illalla kello 20. Omalla veneellä kulkevat voivat vuokrata vierasvenesatamasta oman venepaikan, joka tulee hieman edullisemmaksi kuin päiväveloitus. Myrskyllä lautat eivät tietenkään kulje eikä satama ole avoinna.
Maarianhaminasta linja-auto on ilmainen! Kulkuyhteydet saaren sisällä ovat erinomaiset. Pienessä saaressa on mahdoton eksyä - ainakaan kovin pitkäksi aikaa! Pennilän linja-auto huristelee satamasta kohti Gamla stadia, saaren keskustaa, lauttalinjojen mukaisesti. Bussilla pääsee myös keskustasta Kvarnbyhyn, joka on saaren laajin asuinalue. Kvarnbyn koululta kävelee tallille kymmenessä minuutissa. Kesäisin linja-auto kuhisee turisteja, mutta talviaikaan matkaseuraa saa lähinnä koululaisista. Suurin osa penniläläisistä hakeutuu muualle jatkokoulutukseen yläkoulun jälkeen, sillä paikalliseen lukioon on todella vaikea päästä sisään.
→ Lue lisää Pennilän saaresta!
Ahvenanmaa on saarirykelmä Itämeressä, Suomen ja Ruotsin välissä. Se kuuluu Suomelle, vaikka
Ahvenanmaalla onkin oma itsehallinto. Ahvenanmaalla on myös oma maatunnus, AX, sekä omat rekisterikilvet autoissa.
Saaria on yhteensä yli 6000, vaikka vain noin 60 on asuttuja. Pääkaupungissa, Maarianhaminassa, on
lentokenttä sekä matkustajasatama. Tiesitkö, että vain 5% ahvenanmaalaisista puhuu suomea? Kyllä, ruotsi on ahvenanmaalaisten
äidinkieli! Me täällä Pennilässä puhumme kuitenkin sujuvasti myös suomea. ;-) Ahvenanmaalla kalliot ja tiet punertavat. Toinen Manner-Suomesta poikkeava juttu onkin ilmainen paikallisbussi! Maarianhaminasta on ensin siltayhteys isommalle saarelle, jonka kärjestä matka kohti Pennilää taittuu lauttayhteydellä. Myös lautalla ihmiset ja fillarit kulkevat maksutta. Vuoden tärkein juhla on juhannus, jota jokaisessa kylässä juhlistetaan omintakeisilla saloilla. Saaristossa tuulee aina! Vaikka mittari näyttäisi syksyllä vielä plussaa, keli voi silti olla hyytävä. Varustaudu tallille siis lämpimästi! |
Tallipiha
Missä ihmeessä on Fellun satula tai Doriksen tarha? Mistä löydän ratsastuksenopettajan tai päivän tuntilistat? Ei hätää! Kaksi tallirakennusta sokkeloisine käytävineen saattaa tuntua alkuun sekavalta, mutta opit tuntemaan paikat tuota pikaa.
Tallipiha koostuu maneesin yhteydessä olevasta tuntitallista, ratsastuskentästä sekä pihaa rajaavista vanhasta tallista ja putkitarhoista. Hieman kauempana on pikkumaneesi ja vanha kenttä. Noin parinsadan metrin päässä yläpihalla toimii Kuuvuoren Ratsastuskeskuksen kilpatallit. Toisinaan myös ratsastuskoulun porukka osallistuu keskuksen toimintaan; ei ole lainkaan tavatonta kasata koulun tiimiä aluekilpailuedustukseen taikka mukaan talkootoimintaan! Areenamaneesilla järjestetään toisinaan myös valmennuspäiviä, joihin ratsastuskoululaisetkin ovat lämpimästi tervetulleita mukaan. Areenalta lähtee hiekkatie alas kesälaitumille ja leirimökeille. Areenan risteyksestä pääsee myös vanhalle kartanorakennukselle, jonka vieressä Kuuvuoren yksityistalli toimii.
Ratsastus
Tuntimaneesi on vastavalmistunut ja valoisa - ja mikä parasta, siitä on suora kulkuyhteys sisälle
talliin! Lämmityksen ansiosta voit ratsastaa paukkupakkasillakin mukavasti ilman takkia; jätä vain takkisi
omaan kaappiisi talliin tullessasi. Tästä ei enää ratsastusharrastus mukavammaksi muutu!
Maneesin pitkää sivua reunustaa kahdessa rivissä katsomo, jonka takana estevajassa
säilytetään siisteissä riveissä juuri uusittua estekalustoamme. Estevajan takana on wc ja
pukuhuone vaatteiden
vaihtoa varten. Katsomon vastakkaisella pitkällä sivulla on suuret peilit ja stereot,
joihin ratsastuksenopettajan hands free on yhdistetty. Meillä ei tarvitse höristellä kuullakseen
opettajan ohjeet!
Hevosen kanssa maneesiin kuljetaan tallin puolelta suljetun oven kautta.
Muistathan odottaa rauhassa edellisen tunnin päättymistä; maneesin saa
kulkea vasta kun liikennevalo näyttää vihreää! Maneesista
pääsee ulos myös takaovien kautta, mutta niitä pidetään avoinna lähinnä vain kesäisin
ja kilpailujen aikana, jolloin lämmittely tapahtuu ratsastuskentällä, johon pääsee
suoraan takaovilta.
Kentän vastakkaisessa päädyssä on maneesin aula, joka toimii esimerkiksi kilpailujen
aikana kansliana: ilmoittautuminen ja kisalistojen tarkistaminen tapahtuu aina täällä. Aulassa on myös
ratsastuskoulun ilmoitustaulu, johon muun muassa päivän tuntilistat kiinnitetään.
Aulassa on usein esillä seuran jäsentakkeja, esitteitä ym. Aulasta pääsee tallin puolelle
sekä maneesin päädyssä sijaitseviin kerhotiloihin. Kerhotiloissa on videotykki ja mukavat
tuolit esimerkiksi leirien teoriaosuuksia varten. Kerhosta näkee aitiopaikalta maneesiin! Yläkerrassa
on tuomarintorni ja opettajien toimisto sekä henkilökunnan taukotila. Yläkertaan kulku vain
henkilökunnan luvalla!
Ratsastuskenttä jää merituulelta suojaan tuntitallin- ja maneesin muodostamaan L-kirjaimeen. Estevajaan
pääsee myös ulkokautta, joka mahdollistaa estetuntien pidon myös ratsastuskentällä. Kentällä on ratsastusalaa
niin ikään 24x62m. Kenttää rajaa valkea lankkuaita, ja sen toisella puolen on tuntihevosten tarhoja. Usein
ratsastuksenopettajat puhuvatkin pitkistä sivuista tallinpuoleisena sekä tarhanpuoleisena pitkänä sivuna.
Sekä maneesissa että kentällä pohjana käytämme laadukasta teknistä hiekkasekoitetta, joka mahdollistaa juuri sopivan
joustavan pohjan isommillekin esteradoille.
Lyhyen kävelymatkan päässä tallirakennuksilta sijaitsevat pikkukenttä- ja maneesi, jotka edustavat
tilan alkuperäistä rakennuskantaa ja siksi kulkevat myös vanhan maneesin ja kentän nimellä. Pikkumaneesia on kunnostettu vuosien varrella, mutta merituuli
ujeltaa lankkujen välistä syksyisin. 22x45m ratsastusalaisessa pikkumaneesissa ei ole erillistä katsomoa; etupäädyssä on
puomein rajattu alue, jossa säilytetään muutamaa estesettiä, kartioita sekä selkäännousujakkaraa.
Etupäädyssä voi seurata ratsastusta, kunhan ei häiritse ratsukkoja. Maneesin takaseinällä on
isot peilit. Pikkumaneesi saattaa hieman kolista kovalla tuulella ja katolta valuva lumi
aiheuttaa takuuvarmasti pientä jännitystä tunneille. Onneksi hevoset tottuvat ääniin tuota pikaa!
Pikkukenttä puolestaan on ehta merihiekkapohjainen kenttä, jota rajaa sähkölanka-aita. Jotkut väittävät, ettei
kentän pohja ole aivan tasainen, mutta hyvin se asiansa ajaa... Lähinnä mini- ja talutustuntien
näyttämönä. Sanattomasta sopimuksesta hoitajat ovat vallanneet kentän omaan käyttöönsä, jota vain satunnaiset ratsastustunnit
häiritsevät.
Pikkukenttä on hädintuskin 20x40m, eikä siellä juuri esteitä hypitäkään. Pikkukentällä
ei ole omia valoja, vaan vanhan maneesin ulkovalot ja ohi kulkevan hiekkatien katuvalot
valaisevat kentän pimeinä talvi-iltoina.
Pennilän saari on maastoilijan paratiisi! Vain päätiet ovat asfaltoituja, joten hiekkateitä
riittää koluttavaksi useammaksi tunniksi. Suositut pururadat ja merkityt luontopolut ovat myös
ratsukoiden käytettävissä, kunhan omat jäljet muistaa siivota. Kuuvuoren niittykentän kulmalta
lähtee metsäpolku, joka kiertää koko tallialueen. Kesäaikaan se on suosittu tapa kävellä alku- tai
loppukäynnit! Maasto Pennilässä on jokseenkin kivikkoista ja epätasaista, mutta useimmilla
pelloilla saa sänkkäriaikaan ratsastaa. Suurin osa saaren asukkaista pitää hevosista ja
tervehtii ilolla kavioiden kopinaa Gamla stadin mukulakivikaduilla.
→ Maastokartta tulossa!
Kesän parasta viihdettä on ehdottomasti hevosten uittaminen! Pulahdus hyiseen meriveteen virkistää takuulla tukalimmankin hellepäivän. Lähimmälle rannalle ei kentältä paria sataa metriä pidemmälle tarvitse taivaltaa; Wiisteen kartanon oma ranta on matala ja turvallinen. Hieman kauempana on suosittu laukkaranta, pitkä suora hiekkaranta, jota turistit eivät (vielä) ole löytäneet. Lusön vierasvenesataman turistirannalle en hevosella lähtisi...
Tarhaus
Kuuvuoren hevoset saavat tarhailla mahdollisimman paljon! Tarhat ovat suurehkoja hiekkapohjaisia
putkitarhoja sekä nurmipohjaisia sähkölangalla aidattuja tarhoja. Hevoset tarhaavat joko yksin
tai pienissä laumoissa.
→ Tutustu tarhaukseen tarkemmin!
Tallit
Kun 1950-luvulla perustettiin ratsastuskoulun kesäpaikka, rakennettiin vanhan navetan
tilalle ihka aito ponitalli. Alunperin ponit asuivat pilttuissa, eli karsinoissa joissa ei
ollut ovia, mutta sittemmin ne remontoitiin karsinoiksi. Nimensä mukaisesti karsinat ovat
ponikokoisia, eli hevosia talliin ei mahdu. Tallin pitkällä käytävällä on kymmenen karsinaa,
jonka jälkeen keskellä tallia on satulahuone ja sen yläkerrassa hoitajien tupa. Satulahuoneesta
pääsee kulkemaan rehukeittiöön sekä rehuvarastoon. Aivan tallin perällä on lantala ja sen
vieressä asiakas-WC. Pihattolaisia voi hoitaa niille varatuissa pilttuissa - kapeissa
karsinoissa, joissa ei ole oviseinää vaan ponit sidotaan peräseinän koukkuun.
Talli muodostaa L-kirjaimen, jonka toisessa päädyssä on vielä lisää karsinoita. Karsinat ovat
ehtaa pastellinvihreäksi maalattua hirttä, eikä niissä ole kaltereita. Ovet aukevat käytävälle
ja ne lukitaan ylhäältä ja alhaalta koukuilla - jotka ovelimmat ponit oppivat avaamaan ja
hoitajat keksivät uusia kiinnityssysteemejä tuon tuostakin. Hoitajat ovat taiteilleet
toinen toistaan hienompia kylttejä oviin; toisinaan otetaan ihan kilpailu siitä, kenen ovi
on omaperäisin! Vanha talli on niin sanottu kylmätalli, eli sitä ei ole lämmitetty.
Siksi onkin tärkeää sulkea ovet huolella talvisin! Tallissa ei myöskään ole automaattisia
juomakippoja, joten hoitajien on kannettava asukkaiden vedet ämpäreillä ulkoa.
Tallin ulkopuolella on harjauspuomi, jossa etenkin kevään ja karvanlähtöajan tultua on mukavaa
hoitaa ponit. Harjauspuomilla on myös vesipiste, jossa perinteisellä puutarhaletkulla voi
pestä ponit - tai ottaa hellepäivän kunniaksi hoitajien virallisen vesisodan! Ratsastustuntien
ponijaot kipaistaan katsomaan yläpihalle tuntitallin aulan ilmoitustaululle, mutta aika usein
joku ponilalaisista on sen jo ehtinyt tehdä ja jakaa kuvan muille. Ratsastustunnille lähdetään
jonossa yhteisestä sopimuksesta n. 5-10 minuuttia ennen tunnin alkua. Kylmällä kelillä
on hyvä heittää fleeceloimi satulan päälle. Ponilalaiset ovat keksineet oikoreitin yläpihan
pääkentälle ja tuntimaneesiin tarhojen välistä. Valaistusta reitillä ei tosin ole...
Tallitupaan pääsee vanhan tallin satulahuoneen parvelta, jossa osa hoitajien
lukollisista kaapeista sijaitsee. Tallituvan ikkunasta avautuu näkymä pikkukentälle.
Tuvassa on ikivanha keltainen sohva, pari räsymattoa sekä pirttipöytä, jonka ääressä hoitajat
syövät eväitään, kirjoittavat päiväkirjojaan ja tekevät läksyjään. Lattialankkujen välistä
kantautuu alhaalta hevosten hörinää ja tallilaisten puhetta - jos kahvinkeittimen porinalta
ja hoitajien papatukselta kuulee! Pirttipöydälle kerääntyy aina vanhoja Hevoshulluja,
eikä tuvan seinällä pian ole ainuttakaan kohtaa, jossa ei olisi julisteita, ruusukkeita,
valokuvia tallin ratsuista tai hoitajien kirjoittamia rakkaudentunnustuksia, milloin hevosiin,
milloin ihaniin tallipoikiin... Parhaat paikat kuuluvat luonnollisesti nokkimisjärjestyksen
huipulle ja tallituvan sanattomista sopimuksista ei kannata luistaa - esimerkiksi kaikki
tulokkaat joutuvat tekemään isompien tyttöjen siivousvuorot aina. Tallimestarihan ei
tästä välitä, hänelle tärkeintä on ettei viikonloppuisin tuvassa ole heinänkorttakaan.
Ja kaikki takuulla tuntevat seuraukset, jos tallimestari sattuukin huomaamaan laiminlyöntejä,
esimerkiksi ettei uutta kahvia ole muistettu tuoda. Tuvan oveen on kiinnitetty siivousvuorolista,
jota kannattaa pitää silmällä.
Tallituvan takaovi vie heinävintille, jossa paaleja säilytetään. Vintillä on myös erillinen
varastotila ponien kausisäilössä oleville loimille, varasatulahuoville ym. Vintin takaosassa
on vaaka ja säilytyspaikka heinäpusseille, jossa tallityöntekijät punnitsevat ratsujen heinät
isoihin muovisäkkeihin, jotka sitten pudotetaan alas tallin taakse. Alas vie jyrkät, nitisevät
rappuset, jotka koettelevat korkeanpaikankammoisten hermoja. Alhaalla tallin takana on lantala
sekä katos traktoreille ja uusille kuivikkeille. Katoksen aaltokatolle pääsee kunnon loikalla
heinävintin päädystä, tosin en suosittele hengailemaan siellä tallimestarin päivystäessä
pihamaalla... Katto on suosittu hengailupaikka illan tullen, näkeehän sieltä koko tallin
pihan aina pikkukentälle saakka.
Vanhan tallin yhteyteen on rakennettu pihatto, pienehkö avoin halli, josta on suora yhteys tarhaan. Pihattoon pääsee satulahuoneen viereisestä ovesta, joka pidetään kiinni. Keskellä pihattoa on suuri heinäkaukalo, josta pihaton asukkaat pääsevät vapaasti syömään. Ratsut saavat kulkea sisään ja ulos halliin vapaasti. Pihaton ja sen tarhan siivous hoidetaan koneellisesti, joten pihattoasukkien hoitajien ei tarvitse siitä murehtia. Pihattoasukkaat tuodaan tallin puolelle harjaamista ja satulointia varten; tallissa on kolme pilttuuta eli karsinaa, joista puuttuu etuseinä. Ponit sidotaan pilttuun takaseinään riimunnarusta; pilttuut ovat kapeita eivätkä ponit pääse kääntymään. Ponit yöpyvät vapaina pihatossa, useimmiten ne lepäävät hallin tarjoamassa säänsuojassa.
Pihan rakennuksista suurin ja modernein on ratsastuskoulun tuntitalli.
Tallissa on 46 karsinaa, joiden koko on 3,5x3 metriä.
Kaikissa karsinoissa on kalterilliset liukuovet, automaattiset vesikupit, suolakivet ja käytävän
puolelle kääntyvä rehukaukalo.
Pääovesta kuljettaessa tullaan suoraan aulaan, josta voi jatkaa joko maneesin puolelle kerhohuoneen kautta, yläkertaan
tai talliin. Talli on jaettu pienempiin osioihin rauhallisemman tunnelman takaamiseksi, joista jokaisesta
pääsee myös kulkemaan ulos hevosen kanssa. Aulasta katsottuna vasemmalla on yksityissiipi, jossa
ratsastuksenopettajien omat hevoset sekä muutama seuran sponsoriratsu asuu. Yksityissiivessä on oma pieni
satulahuoneensa sekä 13 tilavaa karsinaa. Yksityissiipi rauhoitetaan
asiakkailta "Kulku vain hevosenomistajan luvalla"-kyltein! Vältäthän siis yksityissiivessä
haahuilua.
Aulasta oikealle kulkiessa on neljä karsinaa sekä tallin keskelle jäävä satulahuone. Satulahuone
erottaakin varsinaisen tuntitallin yksityissiivestä. Satulahuoneiden ovet ovat lukossa ja nelinumeroisen koodin saa vain hevosenhoitajat ja yksityisenomistajat.
Satulahuoneissa on siistissä rivissä telineet satuloille ja koukut suitsille. Harjakorit- tai pussit säilytetään käytävillä hyllyissä.
Aulassa on kaappi, jossa säilytetään asiakkaille lainattaviksi tarkoitettuja ratsastuskypäriä.
Liukuovellisessa kaapissa säilytetään henkareissa erikokoisia turvaliivejä, joita voi lainata
tuntien ajaksi.
Pesukarsinat ovat puolien välissä, tallikeittiön vieressä. Vesipiste löytyy myös aulasta,
jossa voi huuhtoa kuolaimia, jos pesupaikalla on tungosta.
→ Kuivikkeena käytämme pölyämätöntä hamppu-purusekoitetta. Hoitajat siivoavat karsinat, mutta henkilökunta siivoaa tarhat mönkijän avustuksella. Katso kerhohuoneen muistilistalta, mitä muita tehtäviä Kuuvuoren hoitajilla on!
→ Maarianhaminasta ilmainen linja-auto n. 40-60min välein (viikonloppuisin harvemmin). Meillä käydään ratsastamassa päivittäin ympäröivistä isommista kylistä ja aina Turun ja Tukholman saaristoista saakka! Olemmekin lähipiirin suurin ja suosituin ratsastuskoulu. Katso tuntien hevosjakolistat ja hevosten vapaapäivät!
→ Parkkipaikka on vanhan maneesin edustalla, ethän pysäköi muualle. Omat lemmikit on pidettävä tallialueella kytkettyinä.
→ Talli on avoinna asiakkaille arkisin klo 15-21.30 ja viikonloppuisin sekä pyhinä klo 8-14.30. Hoitajat ovat tervetulleita tallille myös muina aikoina, ja saavat viipyä tallilla puoli tuntia virallisen sulkemisajan jälkeen.
→ Yli 18-vuotiaat KuuRa:n jäsenet voivat työskennellä Areenamaneesin kahvilassa. Työskentely tapahtuu vapaamuotoisesti omissa päiväkirjoissa ja siitä palkitaan spessumerkillä (5 mainintaa eri tarinoissa) ja säästöpossuun kilahtavilla virtuaalieuroilla. Katso kahvion menu tästä!
→ Tallin alueella ei saa juosta tai metelöidä. Tutustu tallin sääntöihin tarkemmin!
→ Ratsut tarhailevat ryhmissä 7-14 välisen ajan, viikonloppuisin 15-20. Kenen kanssa kukakin tarhaa ja mihin aikaan päiväheinät jaetaan? Kurkkaa tallin päiväjärjestys.
